(hieman luminen)



Maisema on tyyni ja mielikuvitukseton
(hieman luminen), vähän yllättää:
harmaa vesi ei olekaan hiljaa.
Seison laiturilla pimeään asti.
Horinsontissa on vähän vaaleanpunaista.
Koneet seisovat hiljaa, rantaan huuhtoutuu
ruskeita lehtiä, laineiden ohentamia.
Lunta jää kirjan väliin, harmaata vettä
jäätyy pisaroiksi sääriin.

..

6 kommenttia:

  1. Oh.

    Upeat kuvat. Teksti!

    Minä näkisin myös itseni seisomassa laiturilla pimeään asti. Ehkäpä voisimme vaihtaa siellä sanasen.

    VastaaPoista
  2. Pidän tästä tekstistä. Laiturit ja vesi pimeään yhdistettynä on kiehtovaa. Välillä on munkin mentävä tonne rantaan ja vaan oltava. Siihen liittyy niin paljon: voi olla onnellinen ja niin surullinen samaan aikaan että miten se on edes mahdollista, joskus ilman syytäkin. Mutta siten pimeys riittää. Voipuu hyvään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tuon tunteen, olen äimänä sen äärellä minäkin.

      Kaunis kommentti, kiitos.

      Poista

Ajatuksia? Any thoughts?